Nimeni on Victoria, ja olen koko ikäni kamppaillut ylipainon kanssa. En edes pysty luettelemaan kaikkia tapoja, joiden avulla olen vuosien mittaan yrittänyt päästä eroon liikakiloistani. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita ja kolunnut koko internetin etsien tehokkaita ja toimivia dieettejä. Olen käynyt useiden ravitsemusasiantuntijoiden konsultaatioissa ja treenannut säännöllisesti personal trainerin kanssa. Jokaisella yrityksellä painoni on kuitenkin pudonnut erittäin hitaasti, eivätkä jotkin dieetit ole tehonneet lainkaan. Vain kerran onnistuin uskomattomalla tahdonvoimalla pudottamaan 15 kiloa! Paino palasi kuitenkin aina nopeasti takaisin ja jopa kaksinkertaistui. En edes osaa kuvailla kokemaani tunnetta vaa’alle astuessani ja tajutessani, että kertyneet kilot ovat pyyhkineet pois kaikki ponnistukseni…
Kerran ystäväni tuli luokseni vierailulle ja kertoi siskostaan, jolle asennettiin mahalaukkuun laihtumista avustava BIB-pallo. Silloin ajattelin, että ehkä minullekin löytyy sopiva ratkaisu, jonka avulla pääsisin vihdoin eroon ylipainosta. Varasin itsellesi ajan The Health Clinic ‑klinikalle, joka on erikoistunut kyseisiin leikkauksiin. Neuvoteltuani lääkärin kanssa tein kenties erään elämäni tärkeimmistä päätöksistä: päätin lähteä mahalaukun mini-ohitusleikkaukseen (mini-gastric bypass, MGB).
Lihavuuskirurginen sairaanhoitaja keskusteli kanssani ja kertoi, miten syödä oikein, mitä vitamiinivalmisteita nauttia ja miten toimia ennen leikkausta. Minusta otettiin myös verikokeita. Klinikan henkilökunta suhtautui alusta lähtien minuun ystävällisesti, huolehti hyvinvoinnistani ja esitti tarvittavat kysymykset. Luultavasti juuri heidän asenteensa ja varsinkin tohtori Rein Adamsonin rauhallisuuden ja varmuuden ansiosta en tuntenut oloani levottomaksi ennen leikkausta.
Muistan, että juuri ennen leikkausta tohtori Adamson tuli juttelemaan kanssani ja kysyi vielä kerran, kuinka voin ja olenko hermostunut. Yllätyksekseni en ollutkaan levoton, vaan tunsin oloni mainioksi ja taisteluvalmiiksi: olin varma, että nuoruuteni ja vahvuuteni ansiosta pystyn toipumaan leikkauksesta nopeasti. Ja halusin vihdoinkin päästä leikkauksen avulla eroon liikakiloistani ja tuoda oman kauneuteni näkyville!
Leikkaus ei kestänyt kauan, ja sen jälkeen muutama päivä meni sairaalassa toipuessa. Minua tarkkailivat sairaanhoitajat ja minut leikannut tohtori Adamson, joiden oli varmistettava, että leikkaus on sujunut suunnitelman mukaan eikä komplikaatioita ilmennyt. Ensimmäisinä päivinä kärsin ummetuksesta ja huonosta olosta, mutta ymmärsin, että se oli leikkauksen jälkeen normaalia. Olin odottanut, että kaikki olisi paljon vaikeampaa, mutta minulla ei ollutkaan refluksia eli ohutsuolen sisällön takaisinvirtausta mahalaukkuun, eikä närästystä, joista olin kärsinyt ennen leikkausta. Vanhasta tottumuksesta söin alussa nopeasti, mikä tuotti vähän kipua, mutta se meni ohi.
Tunsin leikkauksen tulokset heti. En yksinkertaisesti enää jaksanut syödä paljon – enkä halunnutkaan! Kun paino alkoi pudota, se motivoi minua lisää. Laihdutuksesta tuli erittäin helppoa. Riitti, kun luovuin vielä yhdestä kakkupalasta, ja tein sen mielelläni!
Vain neljässä viikossa painoni putosi 12 kiloa! ”Erinomaista!”, lääkäri totesi tarkastuskäynnillä ja kysyi, olenko tyytyväinen leikkaukseen. Vastasin vilpittömästi
olevani ja etten kadu mitään.
Kolmen kuukauden päästä pystyin jo kehuskelemaan lääkärille 22 kilon painonpudotuksesta. Minulla ei ollut edes ihon kimmoisuusongelmia, joita saattaa syntyä äkillisen laihtumisen seurauksena. Vointini oli yleisesti ottaen erinomainen, eikä minua särkenyt mistään. Lääkäri varoitti tarkastuskäynnillä, että jatkossa painonlasku on hitaampaa mutta että minun tapauksessani leikkaus on osoittautunut erittäin tehokkaaksi.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin katselin ylpeänä uutta minääni, josta pidin paljon enemmän kuin entisestä. Olin pudottanut peräti 35 kiloa!
Tarkastuskäynnillä lääkäri huomasi heti, kuinka paljon olen muuttunut. Hän sanoi jopa, että tuskin tunnisti minua, vaikka varmasti tiesi, kuka oli tulossa. Olin jatkanut vitamiinien ottamista, ja suolistoni toimi normaalisti. Ravitsemukseni ja makutottumukseni olivat muuttuneet: en enää halunnut makeaa ja olin melkein luopunut sokerista. Maitoa join vain kahvin kanssa, enkä syönyt lainkaan makeita maitotuotteita. Oloni oli elinvoimainen! Aioin myös ruveta harrastamaan vähitellen liikuntaa, mitä lääkäri suosittelikin (vaikka hän vitsailikin tapaamisen alussa, että jopa ilman liikuntaa kaikki oli mennyt nappiin), koska liikunta auttaa pääsemään vielä parempiin tuloksiin. Ymmärsin sen konkreettisesti, kun pudotin lomalla uinnin ansiosta kahdessa viikossa kaksi kiloa.
Ja kun astuin 12 kuukauden kuluttua leikkauksesta vaa’alle en itsekään uskonut heti, että olin onnistunut laihtumaan vuodessa 41 kiloa! Kyllä – NELJÄKYMMENTÄYKSI KILOA! Jouduin uusimaan koko vaatevarastoni jo kolmannen kerran, koska painoni laski vähitellen. Mikä ihana tekosyy ostaa uusia kauniita vaatteita!
Nyt elämässäni on paljon uutta – liikun enemmän ja tein itselleni Instagram-tilin. Aikaisemmin minulla ei ollut kauniita kuvia itsestäni, mutta nyt niitä on paljon, ja tykkään niiden postaamisesta. Tunnen itseni onnelliseksi, koska nyt voin tehdä kaikkea, mitä haluan!
Olisi vähättelyä sanoa, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Olen haltioissani! Joskus kysyn itseltäni, miksen tehnyt sitä aikaisemmin. Tärkeintä on kuitenkin, että tein sen ja että lopputulos ylitti kaikki odotukseni. Voitin ylipainoni!
