Tunnettu terveiden elämäntapojen puolestapuhuja Liis Velsker tarvitsi apua ylimääräisen ihon poistamisessa. Hän on erittäin vaikuttunut sekä klinikan että kirurgin työstä. Leikkauksen jälkeen hän tuntee olonsa paljon mukavammaksi treenatessaan ja ihailee peilikuvaansa kyyneleet silmissään.
Milloin ja miten huomasit, että ylimääräinen iho käsivarsissasi alkoi haitata itseluottamustasi tai jokapäiväistä elämääsi?
Olen nyt laihtunut 60 kg, ja jo 30 kilon jälkeen tunsin epävarmuutta käsivarsistani. Viimeisten kahden vuoden aikana ylimääräinen iho haittasi kuitenkin treenaamistani siinä määrin, että tunsin usein häpeää ja epämukavuutta ja huomasin, että piilottelin usein käsivarsiani.
Mikä rohkaisi sinua valitsemaan ihonpoistoleikkauksen?
En edes osaa sanoa. Tein vain päätöksen, etten halua enää tuntea oloani huonoksi, ja haluan nauttia urheilusta ja vähemmistä vaatteista. Ajattelin, että jos en tee sitä nyt, niin milloin sitten?
Miksi valitsit Siim Simmon ja Health Clinicin matkasi jatkamiseen?
Simmo on suosikkini! Hän on niin rehellinen, vilpitön ja realistinen. Hän lähetti minut pois useita kertoja ja käski tulla takaisin, kun en enää halua laihtua. Se herätti minussa hyvän tunteen, sillä hänelle oli tärkeää, että lopputulos olisi kaunis, ei rahan tienaaminen! Minulla on myös paljon tatuointeja. Heti alussa Simmo mainitsi, että osa niistä katoaa, joten kehitimme parhaan suunnitelman. Hän on hyvin huomaavainen. Olen käynyt Simmon vastaanotolla leikkauttamassa myös roikkuvat silmäluomeni. Arvet ovat olemattomat, joten minulle ei tullut mieleenkään mennä johonkin muualle edes konsultaatioon. Health Clinicissä on ylipäätään paras henkilökunta. Tunnen aina oloni niin turvalliseksi ja huolehdituksi, ja tälläkin kertaa oli sama juttu. Riippumatta siitä, kuinka paljon kipua tunnet, mitä huolia sinulla on, kuinka epämukava olo sinulla on – jokainen työntekijä teki kaikkensa, että minun olisi hyvä olla!
Miten kuvailisit tunnettasi leikkauspäivänä? Oliko se jännitystä, hermostuneisuutta vai jotain muuta?
En ole kova huolehtimaan. Odotin kovasti, että saisin nukkua ja levätä. Hektisen elämäni vuoksi en voi juurikaan levähtää, joten suhtauduin leikkaukseen kuin lomaan. En myöskään osannut pelätä mitään. Luotin täysinSiim Simmoon. Minun tehtäväni oli vain mennä paikalle ja antaa muiden tehdä loput.
Oliko jotain, mikä yllätti sinut koko prosessissa – leikkaukseen valmistautumisessa, toipumisessa tai lopputuloksessa?
Yllätyin siitä, miten paljon sormet turposivat. Se oli ainoa epämiellyttävä yllätys. Toipuminen olikin melko nopeaa, mikä yllätti minut. Kuukauden kuluessa aloin jo pikkuhiljaa tehdä jalkapäiviä ja 5 viikon kuluttua treenasin jo melko normaalisti. Hermot toipuvat pikkuhiljaa ja kutisevat, mutta muuten kokemus oli yllättävän myönteinen näin suureksi leikkaukseksi. En pitänyt myöskään tukihihoista.
Jos sinun pitäisi tiivistää Siim Simmon ja hänen tiiminsä työ muutamaan lauseeseen, mitkä ne olisivat?
Heille on tärkeää, että leikkaus tehdään ajallaan ja että olet varma päätöksestäsi. He antavat kaikkensa varmistaakseen, että haluamasi lopputulos saavutetaan mahdollisimman mukavasti ja että tunnet olosi turvalliseksi.
Kuinka pian tunsit olevasi valmis palaamaan urheilulliseen ja aktiiviseen elämäntapaasi?
Jo 2 viikon kuluttua tein pieniä kävelylenkkejä. Ryhdyin treenaamaan kunnolla 4 viikon kuluttua. Sen jälkeen aloin lisätä pikkuhiljaa intensiteettiä, ja nyt, 5 viikon kuluttua, juoksen, harrastan nyrkkeilyä ja padelia sekä käyn kuntosalilla.
Muuttiko leikkaus sitä, mitä tunnet urheillessasi tai päivittäisissä askareissa?
Tietysti. Käteni ovat niin kauniit, että käytän hihattomia paitoja iloisesti ja itsevarmasti! Tunnen oloni mukavammaksi myös padelissa ja nyrkkeilyssä, ja jopa juokseminen on mukavampaa.
Mikä on ollut tyydyttävin hetki leikkauksen jälkeen?
Kun näin käteni kotona ensimmäistä kertaa, aloin itkeä. Ne olivat niin pienet. Lisäksi tekemäni työ, eli lihakset, näkyivät vihdoin. Itkin varmaan kaksi viikkoa aina, kun katsoin käsiäni.
Miten leikkaus on vaikuttanut suhteeseesi itseesi ja kehoosi?
Melko paljon. Olen laihtunut 60 kiloa, kehoni on muuttunut paljon, enkä edes tajua sitä välillä. Minun on myös vaikea hyväksyä sitä, ettei iho muutu muutoksen mukana ja että se on leikattava pois. Roikkuva tyhjä iho ei ole 32-vuotiaan naisen unelma. Näiden muutosten myötä itsevarmuuteni kasvaa paljon, rakastan itseäni varmasti enemmän ja tunnen oloni mukavammaksikehossani. En näe peiliin katsoessani vain sitä, kuinka kovasti olen nähnyt vaivaa ja kuinka paljon minuun on sattunut, vaan näen kauniin naisen. Katson itseäni usein peilistä ja hihitän. Totuttelen vasta uuteen minääni, mutta pidän kovasti näystä.
Onko jotain, mistä olet erityisen ylpeä, kun ajattelet matkaasi laihdutuksesta leikkaukseen?
Se, että pystyin olemaan kärsivällinen ja kuuntelin lääkäriä. Jos minut olisi leikattu aiemmin, en olisi varmasti saanut näin mahtavaa tulosta.
Suunnitteletko vielä muita leikkauksia?
Kyllä. Seuraavaksi on tehtävä sisäreisien muotoiluleikkaus, ja varmaan ensi vuonna katse on kohdistettava myös rintoihin.
Mikä on rohkaisusi tai neuvosi niille, jotka harkitsevat ylimääräisen ihon poistoleikkausta?
Kauneusleikkaukset ovat kalliita, ja alamme usein vähätellä oloamme: julkkikset tekevät kauneusleikkauksia, tavallinen ihminen ei tarvitse niitä jne. Mielestäni jokaisella on kuitenkin oikeus elää ihanaa elämää ja tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan iästään ja taustastaan riippumatta. Meillä on vain yksi elämä, ja aion elää sen olemalla mahdollisimman terve ja rakastamalla itseäni. Välillä tarvitsemme apua, erityisesti ylimääräisen ihon kanssa, sillä emme selviä kaikesta itse.
Mikä on suurin opetus, joka voisi innostaa myös muita toteuttamaan unelmansa?
Keskity vähemmän sosiaalisiin normeihin ja muiden mielipiteisiin ja elä itseäsi varten. Jos sinua häiritsee roikkuva ihosi, sinä elät sen ajatuksen ja näyn kanssa joka päivä, eikä kukaan toinen ymmärrä sinua kuitenkaan. Jos et ole tyytyväinen itseesi, vain sinä voit tehdä muutoksen ja päätöksen. Kukaan ei ymmärtänyt käsistäni johtuvaa epävarmuuttani, mutta minä näin ne aina, kun katsoin peiliin. Nykyään katson käsiäni ihaillen!
